14.8.2017

Kutsumus ei elätä – hoitohenkilöstön ostovoima turvattava

Tehyn keskeinen tehtävä on huolehtia jäsenistönsä palkkatasosta. Nyt ja tulevaisuudessa. Suomi tarvitsee meitä tehyläisiä ja meidän ostovoimaa. Kutsumus ei kertakaikkiaan täytä vatsaa eikä jääkaappia. Koulutetun hoitohenkilöstön kohdalla on puhuttava jatkossa prosenttiyksiköiden kasvusta palkkapussissa, silloin voileivän päälle on mahdollista saada ylähuulen lisäksi jotain muutakin. Ja siltikin se Putinin dissaama Oltermannikin on isolle osalle meistä ihan liian kallista. 
Muistathan sen omituisen illan kaksi vuotta sitten syyskuussa, kun pääministerimme halusi pitää meille kansalaisille televisiopuheen? Muistatko, miltä Sinusta tuntui puheen jälkeen?

Minä muistan. Sanoin sen seuraavan illan A-studiossa ääneenkin. Uuden Suomen lööppi huusi sanomisistani 17.9.2015: ”Tyly palaute Sipilälle tv:ssä – Tuntui että isä ojentaa”. Siltä minusta tuntui silloin. Eikä tunne ole muuttunut.
Koska Sipilän hallitus ei saanut runnottua läpi toivomaansa ratkaisua, se jätti meille julkisen sektorin palkansaajille valittavaksi ruton tai koleran. Hallitus esitti pakottavaa lainsäädäntöä työehtoihimme ja meiltä oltiin viemässä mm. sunnuntailisiä, lomapäiviä sekä palkallista sairausaikaa.

Sipilä loi taitavasti ankeuttajamaisen ja painostavan ilmapiirin koko yhteiskuntamme ylle. Julkisen sektorin naisvaltaiset alat olivat syypää Suomen huonoon kilpailukykyyn ja Sari Sairaanhoitaja oli uhkakuvissa viemässä leivän suusta koko Suomelta.

Sisarhentovalkoinen tahrittiin ja kansa haluttiin saada uskomaan, että ahne ja kyltymätön joukko naisia julkisella sektorilla on viemässä tuhkatkin pesästä ellei Prinssi Diplomi-insinööri karauta paikalle kera prosessikaavioidensa ja pelasta suomalaisia hoitajien, opettajien, keittäjien ja laitoshuoltajien ahneudelta.

Saatiin aikaan kilpailukykysopimus. Pääministeri korosti, kuinka valtava merkitys sillä on Suomen kilpailukyvylle ja taantuman nujertamiselle. Ja kun maamme talous vihdoin lähti nousuun, muisti hallitus toistella yhtenään, että se oli täysin hallituksen runnoman kiky-sopimuksen ansiota. Ja mitä lähemmäs syksy neuvottelukierroksineen läheni, sen vimmaisemmin hallitus toisteli mantraansa. Kunnes.

Tämän kuun alussa Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto kirjoitti blogissaan, että kustannuskilpailukyvyn merkitystä talouskasvulle ja työllisyydelle on ylikorostettu. Lehto toteaa, että ”olisi syytä tarkistaa aiempaa analyysiä, jonka mukaan vuosien 2012-2015 heikko kehitys johtui lähinnä rapautuneesta hintakilpailukyvystä. Nyt näyttää siltä, että sellaiset erityistekijät kuin Nokian matkapuhelintoimintojen karilleajo, sellu- ja paperiteollisuuden tuotteiden kysynnän hiipuminen ja Venäjän viennin jyrkkä supistuminen selittävät pääosan siitä, miksi Suomen talouskasvu jäi euroalueen keskimääräistä kasvua hitaammaksi”.

Niin. Että Suomea ei vienytkään lamaan Sari Sairaanhoitaja, vaan syyllisten penkille pääseekin vieretysten Nokian matkapuhelimet, paperi ja sellu sekä Oltermanni-juusto, jota Putin ei enää kansalleen ostanut.

Neuvottelukierros on startannut. Uusista sopimuksista neuvotellaan liittokohtaisesti ja kierroksen aloitti Paperiliitto ja Metsäteollisuus pyrkien löytämään sovun. Meidän alamme sopimukset umpeutuvat vasta tammikuun lopussa eli meille jää näytelmän loppukohtaus. Sitä odotellessamme tämä koulutetun hoitohenkilöstön kyykytys on vetänyt sietokykymme äärimmilleen.

Lomarahaleikkaus konkretisoitui muutamia viikkoja sitten sateen piiskatessa painuneita selkiämme.
Tässä moodissa ei ole ihan oikea hetki valtiovarainministerin päästellä suustaan suhdannepöly-kielikuviaan budjettiriihen yhteydessä. Aivopieruja, sanon minä. Oikein haisevia tuhnuja. On kertakaikkisen kestämätöntä, että meidän alamme jätettäisiin jalkoihin tulevissa palkkaneuvotteluissa. Orpo yrittää sanakikkailullaan pitää nämä paskat talkoot jatkossakin yksipuolisina. Haisee minusta. Yli sietokyvyn.

Kiky-leikkaukset tarkoittivat meille julkisen sektorin työntekijöille useiden satojen eurojen ostovoiman heikennystä tänä vuonna. (HS 3.7.17) "HS:n Nordealla teettämän laskelman mukaan esimerkiksi 3 100 euroa kuukaudessa ansaitsevan julkisen puolen työntekijän ostovoima putoaa todennäköisesti tänä vuonna 310 euroa, jos työntekijä on ollut alalla yli 15 vuotta. Yksityisellä puolella vastaavan tulotason ihmisen ostovoimaa kiky puolestaan parantaa, koska valtio alensi kikyn yhteydessä verotusta tälle vuodelle.

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola oli blogissaan 11.8.2017 asian ytimessä:
"Mielenkiintoista on ollut myös havaita, että yritysjohtajien palkitsemista perustellaan vertaamalla sitä ulkomaiseen tasoon. Sillä, kun työntekijät tekevät saman vertaamisen perustellakseen omia korotusvaatimuksiaan, niin se on heti täysin tuomittavaa. Se mikä on sallittua pomojen vertailussa, ei ole sallittua palkansaajien vertailussa.

Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä riitelemällä vielä huonommaksi saa.

Suomi on aina ollut sopimusyhteiskunta. On syvintä suomalaisuutta löytää yhdessä sopu. Sopu ja yhteinen ymmärrys mm. siitä, että ostovoimaa tulee löytyä konkreettisesti myös matalapalkka-alan työntekijöiden lompakoista.

27.6.2017

Kirosana nimeltä AY-liike

”Mä en tarvitse ay-liikettä mihinkään”, pamautti keski-iän ylittänyt mies minulle ystäväni juhlissa. Puheenjohtajaehdokkuuteni toimi jäänmurtajana pyytämättä ja ilman sen kummempia smalltalkeja olin keskellä väittelyä ammattiyhdistysliikkeen tarpeellisuudesta. Yritin aluksi tyylikkäästi luikerrella tilanteesta pois, sillä koin, että aika ja paikka ei ollut oikea. Mutta pian havaitsin olevani keskellä arkielämän roustausta ja myönnän syttyneeni polleasta tokaisusta: ”kato kun mä menin tehtaan portille, mä sovin ihan itse työehdoistani enkä maksa liitolle siitä. Mulle riittää Loimaan kassa!”. Lähes kuulin ammattiyhdistysliikeallergisen Hjallis Harkimon tyytyväisen hyrinän Sipoonlahden rannalta.

Kysyin haastajaltani, että ihanko totta hän itse neuvotteli työnantajansa kanssa ennen työsuhteensa alkua oikeudet sairausajan palkkaan, lomaan, lomarahaan, viisipäiväisen työviikon, kahdeksantuntisen työpäivään, irtisanomissuojaan ja mahdollisuuden isyys- ja vanhenpainvapaaseen sekä oikeuden hoitaa palkallisesti sairasta lasta kotona? Ihan siinä portilla? Ei kuulemma. Mutta ei hän tarvitse kuin ansiosidonnaisen työttömyysturvan.

Hiljennyin kuuntelemaan, kun päivänsankari lauloi taustalla suomalaista iskelmää. Pohdin, kuinka hemmetin huonosti me olemmekaan brändänneet meidän toimivan tuotteemme? Kuinka ihmeessä ammattiyhdistysliike näyttäytyy kirosanana työntekijälle sen sijaan että se tuntuisi turvasatamalta?
Purjehtiessaan maailmanympäri liikemies ja kansanedustaja Hjallis Harkimo pyrki pitämään veneen hallinnassaan. Viimeaikoina hän on kunnostautunut yrityksissä keikuttaa ay-liikettä. Halu heikentää ammattiyhdistysliikettä on vahva. Hän kirjoitti Iltalehden kolumnissaan 11.11.2016 seuraavasti: ”Olen melko vakuuttunut, että kunhan tilikirjat aukeavat, ammattiliittoja ei enää katsota voittoa tuottamattomiksi. Uskon myös, että ammattiliittojen jäsenmaksuja maksavat työntekijät tulevat huomaamaan, että vähemmilläkin maksuilla saa työttömyysturvan.” 

Ay-liike on vieras niin työntekijälle kuin työnantajallekin. Tuoteselosteemme on selvästi kirjoitettu liian monimutkaisesti. Huolestuttavaa tilanteessa on se, että kesäjuhlien haastajalleni, tuolle pitkän työuran tehneelle työntekijälle ay-liikkeen merkitys vaikutti aidosti vieraalta. Sen sijaan Harkimo on hyvin perillä toimintamme ytimestä. Juuri siksi hän yrittää hajottaa ja hallita. Keikuttaa venettä. Hän tietää, että uponneesta paatista ei ole haastajaksi maailmanympärimatkalla.

Tehyn tilinpäätös löytyy verkosta. Ihan julkisesti. Kyllä Harkimo sen on löytänyt, fiksu mies kun on. Hän tietää myös sen, että Tehyn sijoitustoiminnan tuotot käytetään Tehyn valtuuston vuosittaisen päätöksen mukaisesti pääsääntöisesti työtaistelurahaston kartuttamiseen. Harkimo on hyvin perillä siitä, että Tehyn korkein päättävä elin on jäsenistöstä koostuva valtuusto. Hän tietää, että ammattijärjestön keskeinen tehtävä on parantaa ja puolustaa jäsenten palvelussuhteen ehtoja neuvottelemalla virka- ja työehtosopimuksista. Hän tietää, ettei aina ratkaisuun päästä neuvottelutietä vaan joudutaan käyttämään työtaistelutoimia kuten lakkoa. Hän tietää, että työtaistelurahasto ja sen kartuttaminen on osa ammattijärjestön perustehtävää, jotta mahdollisen työtaistelun aikana voidaan turvata jäsenten taloudellista selviytymistä. Ja erityisesti hän tietää, että ilman työtaistelurahastoa työntekijöiden yksi perusoikeus eli lakko-oikeus jää sanahelinäksi eikä käytännössä voi toteutua. Juuri siksi hän keikuttaa ay-liikkeen venettä. 

Me työntekijät voimme yhdessä päättää sen, minkä kokoisella laivalla seilaamme Harkimo-puhureissa työelämän aallokoissa. Yksin saa kyhättyä kivan pikku lautan, mutta yhdessä me olemme tankkeri.

Kiitos kesäjuhlien roustaajan sekä Harkimon, tiedän yhden tärkeän työtehtäväni mahdollisena Tehyn seuraavana puheenjohtajana: ammattiyhdistysliike tekee kuten Happoradio laulaa: puhuu äänellä joka kuullaan, sanoilla jotka ymmärretään. Tässä kohtaa tieto ei lisää tuskaa vaan tilipussia!

Tue Millariikkaa jakamalla sivu